诗篇 46

1Veisuunjohtajalle; koorahilaisten laulu, korkeassa äänialassa. 2Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. 3Sentähden emme pelkää, vaikka maa järkkyisi ja vuoret meren pohjaan vajoaisivat, 4vaikka sen vedet pauhaisivat ja kuohuisivat ja vuoret vapisisivat sen raivosta. Sela. 5Virta lähteinensä ilahuttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhät asunnot. 6Jumala on sen keskellä, ei se horju, Jumala auttaa sitä jo aamun koittaessa. 7Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat; kun hän jylisee, huojuu maa. 8Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela. 9Tulkaa, katsokaa Herran töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: 10hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. 11"Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä." 12Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.