诗篇 120

1Matkalaulu. Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle. 2Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. 3Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? 4Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä! 5Voi minua, että minun täytyy oleskella muukalaisena Mesekissä, asua Keedarin majojen keskellä! 6Kauan on minun sieluni täytynyt asua niiden seurassa, jotka rauhaa vihaavat. 7Minä pidän rauhan, mutta jos sanan sanon, niin he ovat sotaan valmiit.