Päivän jakeet
Tekoälyn tuottama päivittäinen pohdintaRakkaus on kärsivällinen, se on armollinen; rakkaus ei pala mustasukkaisuudesta, se ei rehentele, se ei ylpistele, se ei käyttäydy sopimattomasti, se ei etsi omia etujaan.
Ihmisen sydämen katedraaleissa rakkaus rakentaa pyhäkköään ei suurten eleillä tai intohimoisilla julistuksilla, vaan kärsivällisyyden ja ystävällisyyden hiljaisella arkkitehtuurilla. Todellinen rakkaus muuttuu pyhäksi kurinalaisuudeksi, joka muuntaa luontaisesti meissä olevat mustasukkaisuuden ja ylpeyden taipumukset joksi aivan toiseksi—lempeäksi voimaksi, joka pyrkii toisen kukoistukseen oman mukavuutensa kustannuksella. Tämä jumalallinen rakkaus toimii kuin valo itse, se valaistuu ei väkivallan kautta vaan luonnostaan, se paljastaa kauneuteen toisissa samalla kun se ei heittää ankean tuomion tai itseään korostavan varjon. Kun omaksumme tällaisen rakkauden, tulemme eläviksi rukouksiksi, meidän itse läsnäolomme on siunaus, joka kuiskaa Jumalan omasta kärsivällisestä hellyydestä hänen luomustaan kohtaan. Valitsemalla rakastaa tällä tavalla, osallistumme jumalallisen armon ikuiseen tanssiin, jossa suurin voitto ei ole oikeassa olemisessa tai ensimmäisenä olemisessa, vaan siinä että olemme taivaan omasta anteliaasta sydämestä peräisin olevia astioita.